Voiko alihankkija tukea asiakkaan tuotekehitystä? Kysymys saattaa kuulostaa ensin vähän erikoiselta. Eikö tuotekehitys ole juuri asiakkaan omaa ydintekemistä, johon alihankkija tulee mukaan vasta sitten, kun piirustukset ovat valmiit ja osat halutaan valmistukseen?
Alihankkijan rooli: enemmän kuin pelkkä valmistaja
Usein näin onkin. Asiakas tuntee oman tuotteensa, sen käyttökohteen, toiminnalliset vaatimukset, loppuasiakkaan tarpeet ja markkinan. Näitä asioita ulkopuolinen valmistaja ei voi eikä sen pidäkään lähteä arvailemaan. Konepajan tehtävä ei ole suunnitella asiakkaan tuotetta uudelleen omin päin tai muuttaa piirustuksia sen mukaan, mikä omassa tuotannossa tuntuisi helpoimmalta.
Toisaalta alihankkijalla on sellaista osaamista, jota asiakkaan tuotekehityksessä ei aina ole riittävästi käytettävissä. Valmistava yritys näkee päivittäin, miten erilaiset rakenteet, materiaalit, toleranssit, hitsit, taivutukset, koneistukset, pintakäsittelyt ja kokoonpanot käyttäytyvät käytännössä. Mikä näyttää piirustuksessa pieneltä yksityiskohdalta, voi tuotannossa tarkoittaa ylimääräisiä työvaiheita, hankalaa laatutason varmistamista tai pitkää odottelua materiaalin saatavuuden vuoksi.
Tässä kohdassa alihankkija voi tukea tuotekehitystä. Ei välttämättä keksimällä asiakkaan tuotetta uudelleen, vaan auttamalla tekemään siitä valmistettavamman, toimitusvarmemman ja kokonaisuutena järkevämmän.
Valmistettavuus ratkaisee enemmän kuin usein ajatellaan
Tuotekehityksessä puhutaan monesti uusista ominaisuuksista, teknisestä suorituskyvystä ja erottautumisesta kilpailijoista. Ne ovat tietenkin tärkeitä asioita. Mutta teollisessa tuotteessa on myös toinen puoli, joka tulee vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun idea pitäisi muuttaa toistuvasti valmistettavaksi tuotteeksi. Miten tämä osa tehdään? Kuinka monta työvaihetta tarvitaan? Saadaanko materiaalia järkevällä toimitusajalla? Voidaanko laatu varmistaa ilman kohtuutonta käsityötä? Onko rakenne sellainen, että sitä pystytään tekemään myös silloin, kun kappalemäärät kasvavat?
Hyväkään tuoteidea ei kanna pitkälle, jos sen valmistaminen on epävarmaa, hidasta tai tarpeettoman kallista. Asiakkaan kannalta tämä voi näkyä liian pitkänä toimitusaikana, hankalana ostettavuutena, laatupoikkeamina tai kustannustasona, jota markkina ei lopulta hyväksy. Silloin ei välttämättä ole kyse huonosta tuotteesta, vaan siitä, että valmistettavuutta ei ole mietitty riittävästi ajoissa.
Alihankkijan näkökulmasta tällaiset asiat näkyvät usein hyvin käytännöllisinä havaintoina. Onko tämän toleranssin oltava näin tiukka? Voisiko hitsausta vähentää muuttamalla taivutussuuntaa? Onko tämä materiaalilaatu välttämätön, vai kävisikö paremmin saatavilla oleva vaihtoehto? Voisiko kaksi osaa yhdistää yhdeksi? Tarvitaanko tämä pinta todella näin vaativana, vai onko vaatimus jäänyt piirustukseen vanhasta tuotteesta?
Kysymykset saattavat kuulostaa pieniltä, mutta niiden vaikutus voi olla suuri. Yksi ylimääräinen hitsi ei suunnittelupöydällä välttämättä näytä kovin merkittävältä. Tuotannossa se voi tarkoittaa lisää työaikaa, lisää oikaisua, lisää tarkastamista ja lisää riskiä pintakäsittelyyn. Yksi erikoisempi materiaalilaatu voi piirustuksessa olla vain yksi rivi tekstikentässä, mutta hankinnassa se voi tarkoittaa pidempää toimitusaikaa, suurempaa minimiostomäärää ja epävarmempaa saatavuutta.
Samalla on hyvä muistaa, että valmistettavuuden parantaminen ei tarkoita laadusta tinkimistä. Päinvastoin se on usein laadun varmistamista. Kun rakenne on järkevä valmistaa, se voidaan tehdä varmemmin. Kun vaatimukset ovat oikealla tasolla, niitä voidaan myös noudattaa. Kun dokumentaatio on selkeä, jää vähemmän tulkinnanvaraa. Kun materiaali on saatavilla, aikataulu ei kaadu ennen kuin työ on edes alkanut.
Materiaalivalinta lukitsee ison osan tuotteen kustannuksista ja toimitusajasta jo suunnittelupöydällä. Kokosimme oppaan, joka auttaa tekemään materiaalipäätöksen, joka kestää tarkastelun.
Yhteistyö ja ajoitus tekevät eron
Ongelma on usein ajoituksessa. Alihankkija tulee mukaan vasta, kun piirustukset ovat käytännössä valmiit ja aikataulu jo painaa päälle. Silloin keskustelu menee helposti siihen, että hinnoitellaan se mitä on pyydetty ja yritetään saada homma maaliin sovitussa ajassa. Vaihtoehdoista ei oikein enää puhuta, vaikka niitä olisi voinut olla.
Jos sama keskustelu käytäisiin vähän aiemmin, tilanne olisi ihan toinen. Pieni muutos suunnittelussa on siinä vaiheessa vielä helppo tehdä, eikä se kaada mitään. Mutta kun tuotanto on jo käynnissä, sama muutos tarkoittaa uusia kuvia, uusia hankintoja ja helposti myös viivästyksiä. Siksi valmistajan näkökulma kannattaa ottaa mukaan ennen kuin asiat lyödään lopullisesti lukkoon.
Tämä ei tarkoita sitä, että alihankkijan pitäisi olla mukana jokaisessa suunnittelupalaverissa. Usein riittää yksi järkevä hetki, jossa käydään rakenne läpi valmistuksen kannalta: missä on kriittiset kohdat, missä voi tulla ongelmia ja mikä näyttää heti siltä, että tähän kannattaa vielä palata. Se ei vie paljon aikaa, mutta voi säästää myöhemmin aika paljon vaivaa.
Ostajalla on tässä yllättävän iso rooli. Jos tarjouspyyntö lähtee ulos niin, että vertailu tehdään käytännössä vain hinnalla, toimittaja vastaa siihen mitä kysytään. Mutta jos samalla pyydetään näkemystä, keskustelu muuttuu heti. Missä on riskejä, mikä oikeasti maksaa, voiko tämän tehdä toisella tavalla? Silloin valmistajan osaaminen tulee mukaan eikä jää pelkäksi hinnaksi rivillä.
Hyvä tarjouspyyntö antaa valmistajalle riittävän kuvan tuotteen käyttötarkoituksesta ja kriittisistä kohdista. Opas käy läpi tekniset, aikataululliset ja kaupalliset asiat, jotka kannattaa määritellä ennen lähettämistä. Mukana on myös valmis tarjouspyyntöpohja.
Kyse on lopulta myös tavasta tehdä yhteistyötä. Hyvä toimittaja kysyy, jos jokin on epäselvää, ja uskaltaa sanoa ääneen, jos jokin näyttää turhan hankalalta. Kaikki ehdotukset eivät tietenkään ole oikeita, eikä niiden tarvitsekaan olla. Tärkeämpää on, että asioista puhutaan. Asiakas näkee tuotteen kokonaisuuden, valmistaja näkee miten se oikeasti tehdään.
Parhaimmillaan tästä syntyy jatkuvaa oppimista molempiin suuntiin. Kun samaa tekemistä jatketaan pidempään, ymmärrys kasvaa puolin ja toisin. Riskit tunnistetaan aiemmin, samat virheet eivät toistu ja tekeminen muuttuu tasaisemmaksi. Se ei tapahdu yhdessä projektissa, vaan ajan kanssa.
Innovaatio ei tässä yhteydessä ole mikään iso sana. Se voi olla ihan käytännön asia: yksi hitsi vähemmän, selkeämpi piirustus tai työvaihe, joka jää kokonaan pois. Yksittäin nämä eivät tunnu isoilta, mutta kun niitä kertyy, vaikutus alkaa näkyä sekä kustannuksessa että toimitusvarmuudessa.
Tuotekehitysyhteistyö on lopulta aika arkista tekemistä. Asiakas oppii, miten hänen tuotteensa käyttäytyy valmistuksessa, ja toimittaja oppii, mitkä asiat tuotteessa ovat oikeasti kriittisiä. Kun tämä ymmärrys kasvaa, yhteistyökin muuttuu sujuvammaksi.
Asiakkaalle tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kerrotaan mikä tuotteessa on oikeasti tärkeää, kysytään valmistettavuudesta riittävän ajoissa ja suhtaudutaan toimittajan kysymyksiin osana yhteistyötä, ei hidasteena.
Alihankkijan puolella vastuu on yhtä selvä. Jos jotain nostetaan esiin, se pitää pystyä perustelemaan. Ei riitä sanoa, että tämä on hankalaa, vaan pitää kertoa miksi se on hankalaa ja mitä vaihtoehtoja voisi olla. Vasta silloin keskustelusta on oikeasti hyötyä.
Yksi malli ei tietenkään sovi kaikkiin tilanteisiin, mutta perusajatus pysyy samana: mitä aikaisemmin valmistus otetaan mukaan, sitä enemmän voidaan vaikuttaa lopputulokseen.
Lopulta kyse on aika yksinkertaisesta asiasta. Hyvä idea pitää saada toimimaan käytännössä, ja siihen tarvitaan sekä asiakkaan tuotekehitystä että alihankkijan valmistusosaamista. Ne eivät ole erillisiä asioita, vaan samaa ketjua.
Ehkä tärkein kysymys on edelleen yksinkertainen: voisiko tämän tehdä varmemmin tai yksinkertaisemmin ilman, että tuotteen tarkoitus kärsii?
Lataa työkalut käyttöösi
Opas onnistuneeseen konepajahankintaan
Selkeä tarjouspyyntö säästää aikaa ja tuottaa vertailukelpoisia tarjouksia. Mukana valmis tarjouspyyntöpohja.
Materiaali strategisena valintana
Teräs, alumiini vai haponkestävä? Tämä opas auttaa tekemään materiaalipäätöksen, joka kestää tarkastelun.
Projektin tilannekuva
Yksisivuinen seurantapohja, jolla pidät projektin hallinnassa ilman raskasta raportointia.
